Vauva täyttää pian 6kk, eli tästä kiinteisiin hiljalleen siirtymisen merkkipaalusta on jo pari kuukautta aikaa. Esikoisen kohdalla olin kiinteisiin siirtymisestä pihalla kuin lumiukko – miksei missään voinut olla tarkkoja millilitran tarkkoja ohjeita niiden pikku hiljaa lisäilet määriä sen mukaan mikä hyvältä tuntuu – tyyppisten ohjeistusten sijaan. Tämän toisen kohdalla olin, aivan yhtä pihalla. Miten kaiken voikin unohtaa reilussa vuodessa näin totaalisesti!? Ei muuta kuin jälleen kerran Google laulamaan. Onneksi toisen lapsen kohdalla on sentään huomattavasti vähemmän neuroottinen noin niinkuin kaikesta, ja ainakin tämä alku on sujunut hyvin rennosti. Ehkä vähän liiankin, kun alkuun unohtui välillä parikin päivää välistä, ettei maisteltu mitään, ja ensimmäinen kuukausi mentiin hyvin pitkälti lusikankärjellisissä. Siinä missä esikoinen hiffasi syömisen idean melkein heti, tämä kuopus vain kolasi kaiken pihalle ja nauroi päälle. Tai sitten se oli hänen mielestään vain hyvä läppä.
No miten meillä sitten aloitettiin ja edettiin?
Ensimmäiset viikot tosiaan vain maisteltiin. Tein porkkana- ja bataatti-kukkakaalisoseet itse ja sitten totesin, että ei, minulla ei todellakaan ole aikaa tähän enää. Siitä asti on ostettu kaupasta, kunnes nyt tulin laskeskelleeksi sitä euromäärää, joka näihin purkkeihin tulevan puolen vuoden aikana uppoaisi, ja päädyin siihen, että sitä aikaa nyt vain on löydyttävä. Neuvolasta saatiin Tampereen kaupungin taulukko kussakin iässä annettavista ruoka-aineista, kiinnitin sen jääkaapin oveen ja aloin ruksia maisteltuja makuja. Näin pysyy jotenkin kärryillä siitä, mitä on jo kokeiltu ja muistaa ainakin yrittää laajentaa makupalettia. Ensimmäiset viikot siis annettiin ihan maisteluannoksia, eli puolikasta teelusikkaa kerran pari päivässä.
Siinä 5kk rajapyykin tultua täyteen tajusin, että monestihan ne yösyötöt vähenevät, kun vauva saa enemmän mahantäytettä kiinteistä – johan löytyi oikea motivaattori tähänkin touhuun meikäläiselle! 6kk ikään astihan maito on edelleen pääasiallinen ravinto ja viimeistään puolen vuoden iässä kiinteät olisi hyvä aloittaa, mutta korvikevauvoille suositellaan kiinteiden aloitusta jo 4kk iästä alkaen.
Noin 4.5kk ikäisestä alkaen aloin siis päämäärätietoisesti kasvattaa sekä määriä että ruokailukertoja. Ensin mentiin viikon verran niin, että sai ruokalusikallisen kasvissosetta lounaalla ja saman verran hedelmäsosetta päivällisellä. Näin mentiin pari viikkoa niin, että kokeilin muutaman päivän välein menisikö hieman enemmän, tyyliin 2 ruokalusikallista – 1/3 pilttipurkkia. Vauvantahtisuus lienee tarkkoja ohjeita rakastavan kohdalla yksi kirotuimmista termeistä, mitä vauvanhoitoon tulee – en tiedä mitä vauvakuiskaajia muut ihmiset ovat, mutta itse tunnun olevan edelleen aika kujalla siitä, mitä vauvani tahtoo. No, niin kauan kuin hän söi hymyssä suin, ajattelin, että tuskin tässä nyt ainakaan kovin paljon metsään mennään.
5kk kohdalla aloitetaan viljat. Tarkan markan naisena keitin tietysti ensin samaa puuroa kuin meille muillekin. Vauva kakoi tukehtumisen partaalla ja sittenpä marssittiinkin jo tutulle ja turvalliselle Piltti-puuro-osastolle. Puuro aloitettiin ensin iltaan, alkuun 1-2tl, sitten ihan sen mukaan mitä alas meni. Puuro alkoi alusta asti upota hyvin, ja taisin nostaa määrää noin teelusikallisella illassa, sekaisin siis puuroa ja hedelmä-/marjasosetta. Nyt viikkoa vajaa 6kk iässä menee noin desi puuroa ja sosetta yhteensä. Tässä samaan aikaan lounaan ja päivällisen ruokamäärät ovat nousseet niin, että lounaalla menee purkillinen liha-kasvissosetta tai puoli purkkia lihasosetta ja puoli purkkia hedelmäsosetta, ja illalla sama setti. Viime viikolla aloitin puuron sitten myös aamuun. Alle 6kk ikäiselle suositellaan antamaan maito ensin ja sitten vasta soseet, jotta varmistetaan se, että maitoa menee tarpeeksi. Meillä nuo ovat menneet hieman lomittain siten, että esimerkiksi klo 10 on saanut maidon ja klo 11 soseen, ei siis aivan peräjälkeen ihan siksi, että yleensä tuossa välissä pitää tehdä jotakin taaperon hyväksi. 😀
Suunnilleen siis näin:
- 4-4.5kk: Lusikankärjellisiä eri makuja, noin 3 kertaa peräkkäin samaa ja sitten uutta. Parin viikon jakson lopulla teelusikallinen päivällä ja toinen illalla.
- 4.5-5kk: Alkuun ruokalusikallinen kasvissosetta lounaalla ja sama määrä hedelmäsosetta päivällisellä. Makujen suhteen sama kuin aiemmin. 2-3 päivän välein annoin hieman, noin 0.5-1 rkl, enemmän kuin edellisellä kerralla niin, että 5kk iässä meni 1/3 purkillista lounaalla ja toinen samanmoinen päivällisellä.
- 5-5.5kk: Lounaalla ja päivällisellä noin 1/2 purkillista sosetta, ensimmäisen viikon ajan annoin lihasosetta lounaalla ja hedelmää/marjaa päivällisellä. Seuraavalla viikolla annoin molemmilla aterioilla samaa lihasosetta ja tarvittaessa hedelmää päälle. Iltapuuro aiemmin mainitulla tavalla ensin viikon ajan ja sitten aamupuuro mukaan.
Ruokailuajat ovat meillä seuraavanlaiset noin suunnilleen: 07 aamupuuro, 11 lounas, 17 päivällinen ja 19 iltapuuro ja nämä siis ovat muodostuneet ihan taaperon ansiosta. Maitoa saa suunnilleen 06, 09, 13, 16, 19.30 ja sitten yösyötöt 23 ja 03 karkeasti.
Meillä ruokailua on helpottanut se, että saatiin tuolla 5kk neuvolassa lupa lyhyiksi ajoiksi istuttaa syöttötuoliin, jossa kyllä varsin tyytyväisenä pienen tuen avulla istuu ruokailun ajan. Muutenkin tuntuu mukavalta, kun vauvakin saadaan osaksi yhteisiä ruokahetkiä, vaikkakin tällä hetkellä vauvan syöttäminen täytyy tehdä joko ennen tai jälkeen oman syömisen. Sinänsä kyllä tuntuu, että paletissa on taas muutama liikkuva osanen lisää, kun tosiaan se vauvan ruokailu on nyt muutakin, kuin pelkkää tuttipullon pitelyä. Onneksi vauva on aika hyvin mukautunut yleiseen taaperon sanelemaan päivärytmiimme, ja on hereillä silloin kun muutkin syövät. Olisi aika hankalaa, jos vauvan ruokailut olisivat vielä erillisiä hetkiään kaiken muun lisäksi, kun tuntuu, että taaperonkin kanssa saa olla koko ajan valmistautumassa syömään tai siivoamassa edellisen syömisen jälkiä. Innolla odotan sitä, kun sormiruualla sotkeminen alkaa – nyt jo tuntuu siltä, että syömisen jälkeinen jälkien siivoaminen vie aivan tuhottomasti aikaa. 😁
Kaiken kaikkiaan kiinteiden aloitus on siis soljunut varsin mukavasti ja kenties se tuntuu siltä siksi, etten kerta kaikkiaan tämän toisen kohdalla ehdi stressata kaikesta! Esikoisen kohdalla panikoin jotenkin kovasti niitä ruokamääriä, ja onneksi tämän kuopuksen kohdalla sitä vain luottaa paremmin siihen, että kyllä se vauva sitten ilmoittaa tavalla tai toisella, kun menee mönkään. Pätee oikeastaan kaikkeen muuhunkin! Esikoisen kohdalla stressasin itseni kuoliaaksi, jos en ollut kaiken aikaa viihdyttämässä tätä, ja tämän toisen kohdalla, no, jos hän näyttää viihtyvän omissa touhuissaan leikkimatolla, en suinkaan änkeä sinne häiritsemään, vaan keksin kyllä tapoja hyödyntää tuon hetken.
Nyt viljojen aloituksen myötä muutaman päivän on vaivannut ummetus, ja annettiinkin tänään iltapuuron seassa teelusikallinen mallasuutetta. Viime yö meni selkeästi mahavaivoja itkiessä, ja maha on kovalla. Aamupuuron jätin tänään antamatta ja neuvolan ohjeiden mukaan kokeillaan nyt tosiaan tuota mallasuutetta, pientä vesihörppyä aterian päälle, pierujumppaa ja jos nämäkään eivät auta, niin Levolacia seuraavaksi.
Valmisruokien ja itse tehtyjen soseiden hintaeroista ajattelin kirjoitella blogini instagramiin tässä lähiaikoina, joten otahan tili seurantaan!
elamaniaikaa.wordpress.com 