KUKA TÄÄLLÄ KIRJOITTELEE?
Jenni 33, äiti, vaimo ja ehta Tampereen likka pohtii blogissaan elämää taapero- ja vauva-arjen keskellä. Ruuhkavuosiksikin näitä kai kutsutaan, joskin edessä on vielä vuosi kotiäitiyttä ennen terveyskeskuslääkärin työhön palaamista.
Blogi sai alkunsa 9/19 syntyneen taaperon vauvavuoden aikana, ja on kulkenut matkassa töihinpaluun ja taaperoarjen yhteensovittamisen, sekä uuden raskauden ja 5/21 syntyneen vauvan syntymän aiheuttamissa myllerryksissä. Lapsiarjen ohessa rakastan valokuvaamista (järjestelmäkamerasta vielä haaveilen), hyvää ruokaa ja italialaista punaviiniä, sisustamista, kaikenlaisia kodin pikku projekteja ja leipomista. Näiden lisäksi ihmettelen blogissani elämää ja sen ilmiöitä niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa. Myös instagramin puolelle tulee aktiivisesti päiviteltyä tätä ihanaa arkista sekamelskaa kaikkine sävyineen ja uusimmat postaukset päivittyvät ensimmäisenä blogin Facebook-sivuille. Tervetuloa mukaan!
VIIMEKSI KIRJOITETTUA:
Kun äiti osasi jälleen innostua
Esikoisemme täytti juuri 2.5 vuotta. Aika joka on mennyt toisaalta ihan hirvittävän nopeasti, mutta toisaalta näihin kahteen ja puoleen vuoteen on mahtunut aivan älyttömän paljon. Eikä pelkästään äitiyttä ja vanhemmuuteen kasvamista, vaikka ne luonnollisesti suurimmassa osassa ovat olleetkin, vaan väliin tuntuu, että esikoisemme kanssa samaan aikaan syntyi myös uusi minä. Olen aiemminkin kirjoitellut siitä, kuinka…
Älä uppoudu älypuhelimen maailmaan, uppoudu elämään
Tässä taannoin istuin taaperon kanssa jätskillä, ja tulin jälleen kerran todistaneeksi näkyä, joka saa minut surulliseksi joka ikinen kerta. Vanhempi (oletettavasti) lapsensa kanssa viereisessä pöydässä. Lapsi syö luultavasti kauan odottamaansa jäätelöannostaan, ja juttelee edessään istuvalle aikuiselle. Joka selaa puhelintaan. Ja nimenomaan selaa, automaattisiin sormenliikkein pyyhkien, katse lasittuneena, lasta kuulematta. Niin surullista. Ja siis minä, jos…
Voihan tahmea tammikuu!
Jäätävä blokki kirjoittamisen suhteen heti, kun salaa haaveilin julkaisevani vähintään sen yhden postauksen viikossa – hyvin meni, edellisestä on varmaan kohta kuukausi. Jotenkin sitä on päähän pinttynyt ajatus, että jokaisen postauksen pitäisi olla tarkkaan hiottu ja mietitty, ja ettei pelkät tällaisen nobodyn kuulumiset kiinnosta ketään. Vaikka toisaalta nämä kuulumispostaukset ja hiukan arkisemmat höpöttelyt ovat juuri…
elamaniaikaa.wordpress.com 