Juuri joulukuun vaihduttua Pirkanmaalla kiristyneet rajoitukset eivät kovin paljoa antaneet uskoa siihen, että kyllä se joulufiilis tästä vielä nousisi. Sen lisäksi, että todennäköisesti tämäkin joulu olisi lumeton, laskeutuisi koronavuoden varjo synkistämään loputkin valonpilkahdukset vuoden odotetuimmista päivistä.
Vaikka alkusyksystä lähtien oli oikeastaan hyvinkin tiedossa, että toinen aalto sieltä vielä hyökyisi, iski tuo rajoitusten kiristyminen juuri joulun alla jotenkin kovaa. Kulunut syksy on ollut muutenkin raskas, ja vaikka introverttinä olenkin nauttinut ehkä keskimääräistä enemmän pakotetusta kotoilusta, alkoi vuoden loppua kohti koko pandemia ottaa oikein toden teolla pannuun. Tuntui, että joulu todellakin oli pilalla ja DJ Ibusalia mukaillen: pelkkää paskaa tilalla.
Kun nyt kuitenkin mietin kuluneita viikkoja taaksepäin, ei se näin kuitenkaan onnekseni mennyt. Tallipihan joulu ja Tampereen joulutori ovat onneksi molemmat alkujaankin ulkotapahtumia, ja maskin raosta onnistui ihan hyvin nautiskella glögiä ensimmäisessä ja kaakaota toisessa. Joulutori taisi sulkea ovensa jo tänään, ja Tallipihakin huomenna, mutta Keskustorin jugend-talojen valaistuksia pääsee ihailemaan aina uuteen vuoteen asti, suositus tälle!
Olen ollut koko syksyn enemmän tai vähemmän poikki, ja alkusyksystä lupasin pyhästi itselleni, että mitään, siis mitään, ylimääräistä en tulisi tänä jouluna tekemään. ”Ei joulua kaapeissa vietetä, joten on aivan sama ovatko talouden kaapistot läpikäyneet perusteellisen konmarituksen vai eivät.”, toistelin mantraa itsekseni, vaikka pieni ahdistus sekaisista kaapeista alkoikin nostaa päätään (kummallista että 11 kuukautta vuodesta sujuu kuitenkin niin, etten moisella ahdistuksella juuri päätäni vaivaa). Päätös piti hyvin pitkälti tuonne joulukuun ensimmäiselle viikolle asti, kunnes sitten eräänä iltana kaivelin esiin kynän ja paperia, ja kirjasin ylös joulusiivoukseen tarvittavat toimenpiteet. Heti tuntui hiukan paremmalta.
Siis: kaiken ylimääräisen karsiminen ja joululoman pyhittäminen vain ja ainoastaan levolle vaihtui siihen, että löysin itseni seisomasta Clas Ohlsonin kilometrin mittaisesta jonosta uusien säilytyslaatikoiden kera. Koska onhan ne kaapit nyt sittenkin järjestettävä, vaikka henki menisi! Hyvin meni Jenni! Sen verran kyllä harmittaa tämä joulustressille antautumiseni, että hampaita kiristellen ostin tänä vuonna laatikot valmiina.
Nyt on siis pari päivää hössötetty, siivottu, valmisteltu lahjoja ja yritetty siinä välissä hieman virittäytyä siihen joulutunnelmaankin. Ja kyllä, pikkuhiljaa se rauha alkaa sieltä laskeutua. Toki kaupassa käyminen nyt oli jätettävä vielä näin aatonaatolle, mutta yllättävää kyllä, väkeä oli varsin vähän liikenteessä (suurin osa oli varmaan fiksuina tilannut ostokset kotiovelleen, krhm), eikä kauppareissu ollut ihan niin kamalaa doomsday preppingiä kuin olisin kuvitellut. Tätä ennen kävimme moikkaamassa mummuani ja viemässä pienen joulupaketin ja muuten päivä onkin koostunut lähinnä päiväunista, niiden suunnittelusta ja jäljelle jääneiden pikkuaskareiden viimeistelystä.
Juuri sain viimeiset lahjat paketoitua ja nyt makaan sängyssä puhtaissa lakanoissa valmiina laskeutumaan huomenissa totaaliseen rentouden harmoniseen tilaan (saapa nähdä). Seuraavien päivien tavoitteena on nautiskella rauhallisesta tunnelmasta, syödä tietenkin aivan julmetun paljon jouluruokaa, nukkua pitkiä yöunia (tämä saattaa olla jopa mahdollista sikäli, kun Mara on alkanut pimeän tullen nukkua jopa aamukahdeksaan!) ja olla vain. Ehkä jopa jatkaa tuota Kotiopettajattaren romaania, joka on ollut kesältä saakka kesken. Ainiin, ja tietysti katsoa mahdollisimman monta jouluelokuvaa. Ja koska tiedän että teitä joululeffafriikkejä on muitakin, listaan alle muutamat lempparini:
Holiday (CMORE, Viaplay) – täydellinen joululeffa, ei tarvitse varmaan paljoa lisää kuvailla.
Love Actually (CMORE, Viaplay) – samat sanat kuin yllä. Mieheni vihaa tätä elokuvaa ja meinaa saada slaagin aina nähdessään Hugh Grantin tanssikohtauksen (koska tottahan tämä elokuva meillä vuosittain silti pyörii).
Elf (CMORE) – ihana hyvänmielen elokuva ja Will Ferrell, näyttelijä, jota olen alkanut suorastaan rakastaa näin iän myötä.
Family Stone (Viaplay) – yksi ikisuosikeista, koska hei SJP-fani nyt ja aina!
Bridget Jones (Viaplay) – Katsottu vuosien aikana kymmeniä kertoja ja soundtrack menee suunnilleen ulkoa.
Yksin kotona 1 & 2 (Disney+, Viaplay) – Jos tämän leffan tunnari ei viritä jouluun niin ei mikään.
Family Man (CMORE) – Yksi lemppareistani, jota ei joka joulu ole katsottavaksi löytynytkään. Nyt onneksi löytyi ja joulupäivän ohjelma on valmis!
Four christmases (Viaplay) – Aika perus elokuva, ei kovinkaan erityinen juoni edes, mutta joka toinen joulu tulee tämäkin katsottua.
Skipataan joulu (Viaplay) – hiukan vanhempaa joululeffasatoa tämä, ihan hauska.
Bad Santa (Viaplay) – Billy Bob Thornton!
Die Hard (Viaplay) – Ei nyt ehkä se klassisin joululeffa, mutta joulu se on tässäkin. Ja Bruce Willis!
Ihmeellinen on elämä (Viaplay) – Vanha klassikko ja koskettava tarina.
Siinäpä muutamat, paljon jäi varmasti listaamatta, mutta eiköhän näillä taas yksi joulu mennä. Nyt hiukan saaristolaisleipää iltapalaksi ja kohti unia, jotta jaksaa heräillä aamulla riisipuuron keittoon. Aivan ihanaa, rauhallista ja tunnelmallista joulua 2020 sinne ruutujen toiselle puolelle!
elamaniaikaa.wordpress.com 