Viimeinen kokonainen lomaviikkoni tuli vietetyksi Janakkalassa kolmen vartin ajomatkan päässä kotoa. Vuokrasimme mieheni perheen (appivanhemmat, ja mieheni kaksi siskoa perheineen) kanssa Timon Torppa-nimisen mökin Janakkalan Viralasta ja ensinnäkin lämmin suositus tälle, mikäli isommalla porukalla on tarkoitus viettää aikaa maalaismaisemissa.
Reissun tarkoituksena oli juhlistaa mieheni isän tasakymmeniä, ja pyörittelimme vaihtoehtoja aina Italian matkasta Lappiin ja Tallinnasta mökkimaisemiin – ja täytyy sanoa, että onneksi valitsimme jälkimmäisen! Aluksi meidän piti vuokrata mökki vain viikonlopuksi, mutta koska kesäkaudella hintaa tuli vain 100e lisää koko viikolta, eikä meillä ollut sen kummempia suunnitelmia, päätimme vuokrata sen koko viikoksi. Rakastan mökkeilyä, enkä voisi kuvitella parempaa kruunua ihanalle koko perheen kesken vietetylle kesälomallemme, kuin mitä tämä oli.
Tässä automme kotiin lähtiessä, näytti muuten tasan samalta menomatkallakin. Kohtuu tilava farmarimme oli niin ääriään myöten sullottu täyteen, ja siltikin palasimme kolmeen otteeseen kahdensadan metrin päästä hakemaan unohtuneita uimahousuja ja ties mitä. Itsehän olin varustautunut hyvissä ajoin kunnon paperisen listan kera (aloitan listan tekemisen ennen reissua yleensä hyvissä ajoin, jotta ehdin lisäillä siihen kaikkea mieleen tulevaa vielä tarpeen vaatiessa). Mieheni sen sijaan on toista maata ja heittelee kimpsunsa ja kampsunsa kasaan viimeisellä mahdollisella sekunnilta, joten tällaisilta takaisin kääntymisiltä ei oikein voida välttyä millään.
Tämän auton tilanhallinnan perusteella mietinkin, olisinko nyt välttämättä oikea henkilö julkaisemaan mökkitarvikelistausta, mutta toisaalta, Maran tavarat mitoitin mielestäni melko lailla oikein. Se, että minulla itselläni oli mukanani puoli vaatekaappia, 5 kirjaa, kolmet kengät ja koko ihonhoitoarsenaalini, ei nyt varsinaisesti nimittäin kuulu tähän muuta kuin sivuhuomautuksena.
Timon Torppa käsitti yhden päärakennuksen, eli itse 1928 rakennetun torpan, joka oli kunnostettu sisävessoineen palvelemaan tällaisen kaupunkilaisneidin tarpeita, mutta entisajan tunnelmalta ei siltikään voinut välttyä, ja hyvä niin. Alakerran kaikissa huoneissa oli komeat pönttöuunit ja keittiön alkuperäinen leivinuuni oli sekin vielä paikoillaan.
Yläkerran ullakko oli myös asuinkäytössä, eli päärakennuksessa oli yhteensä 4 makuuhuonetta, iso keittiö ja oleskeluhuone, yläkerrassa lisäksi tilava oleskeluaula sohvaryhmineen, drinkkibaaripöytineen, darts-tauluineen ja pöytäfutis-pöytineen. Lisää makuutilaa oli modernihkossa saunarakennuksessa vielä kahdelle, suihkutilat löytyivät saunarakennuksesta sekä päärakennuksesta, ja likapyykkiä työkseen tuottavan vauvan äitinä arvostin myös pyykinpesumahdollisuuksia. Yhteensä paikkaan kykenisi majoittumaan 15 henkeä. Ainoa miinus yläkerran oleskelutilaa koristavasta täytetystä saukosta, jonka ansiosta meinasin saada sydänkohtauksen.
Ulkoa löytyi ruokailuryhmä, kaasugrilli, muurikkapannu ja saunarakennuksen nurkalta idyllisissä peltomaisemissa palju, jonka sai vuokrata hintaan 100e/kerta. Tämän lystin tyyriys oli pienehkö miinus. Pellonvartta pääsi muutaman sadan metrin kävelymatkan myötä uimakelpoiseen jokirantaan, jossa oli laavu nuotiopaikkoineen ja muutaman hengen tynnyrisauna. Tynnyrisaunaa vuokrattiin myös kertaperiaatteella tai könttäsummalla koko viikoksi.
Pihapiiri oli osin hiekkaa, osin nurmikkoa ja vasta ryömien etenevän vauvan kanssa suurin osa ajasta tulikin vietettyä sisällä. Jonkin verran istuskelimme myös nurmikolla, mutta ulkona oleskelu jäi muutoin melko harmillisen vähäiseksi, sillä rattaissakaan vauvaa ei oikein viitsinyt vain istuttaa, etenkin kun yöunien toteutumista varten purettavaa energiaa oli – ja paljon.
Mutta asiaan. Minä, mieheni ja Mara vietimme mieheni vanhempien kera mökillä koko viikon, muut kävivät pistäytymässä viikon varrella ja viikonloppuna meitä oli sitten 12 hengen porukka juhlistamassa päivänsankaria.
Alkuun olin hieman epäileväinen yhden asian suhteen: miten pärjäisimme vauvan kanssa uusissa ympyröissä kokonaisen viikon? Etenkin kun kotirutiineissakin on vielä hiukan viilattavaa, ja päiväunien rytmitys hakee uomiaan.
Huoleni osoittautui turhaksi heti alkutekijöissään. Mökkiolosuhteissa oli yllättävän helppoa lomamoodista huolimatta pitää yllä tuttuja rutiineja, mitä nyt etenkin päiväunille nukahtaminen oli oletettavasti runsaista virikkeistä johtuen hieman haastavaa. Rennolla otteella pärjää kuitenkin pitkälle, eikä ne päiväunetkaan ole niin justiinsa – nukkuu sitten kun nukkuu.
Rutiinien ylläpitämistä helpotti se, että meidän aikuisten ruokailuajat noudattelivat melko pitkälti kotona totuttuja. Mara osallistui siis yhteisiin ruokailuhetkiin, kuten hänen arvolleen toki kuuluukin, pöydän päästä käsin showta johtaen, ja nakerteli tyytyväisenä vesimelonin paloja jälkiruuaksi sillä välin, kun me muut nautimme ruuastamme kaikessa rauhassa.
Poika viihtyy onneksemme erittäin hyvin ihmisten seurassa, eikä syöttötuolissa pönöttäminen tuottanut lainkaan ongelmia. Juokseva vesi helpotti tietenkin vaipanvaihtoja merkittävästi, eikä vauvanhoidollisesti tullut eteen oikeastaan minkäänlaisia ongelmia noita unia lukuunottamatta. Vanha torppa oli sikäli pelkistetysti sisustettu, että pojan uskalsi antaa rauhassa ryömiä pitkin lattioita. Minähän olin pakannut pistokkeensuojatkin mukaan, mutta pistorasiatkin olivat niin piilossa, ettei niitäkään tarvinnut.
Mara nautti tietenkin silminnähden siitä, että sai huomiota osakseen, ja aina joku oli kädet ojossa ottamassa syliin. Myös me vanhemmat nautimme siitä, että saatoimme kerran jos toisenkin antaa pojan mummun syötettäväksi tai papan leikitettäväksi, ja vetäytyä päiväunille omaan huoneeseemme, tai ihan vain hetkeksi oleskelemaan.
Kiitos ihanien vauvanvahtijoiden, mekin saimme saunoa joka ilta aivan kaikessa rauhassa sekä jokirannassa, että saunamökissä! Minä epäröin hieman alkuun, kuinka kehtaisin pyytää apua vauvan hoidossa, sikäli kun me nyt kuitenkin kaiken aikaa siinä olimme itsekin läsnä, mutta eipä tarvinnut edes pyytää. Kun Maran huuto alkoi yltyä matkasängyssä kiukuttelun puolelle, mummu ja pappa pakkasivat pojan rattaisiin pyytämättä, ja lähtivät kävelylenkille.
En ole koskaan aikaisemmin mökkeillyt ikään kuin lapsiperheiden kesken, enkä olisi suoraan sanoen osannut kuvitella sellaisesta vielä muutama vuosi takaperin nauttivani, mutta kyllä vaan nautin ja täysin siemauksin sittenkin! Oli ihanaa seurata Maran vuorovaikutusta serkkujensa kanssa, joista nuorinkin on jo pian kolmasluokkalainen, mutta aina vain löytyi leikkiseuraa. Mara vilkutteli innoissaan kaikille, jotka suinkin hänen näköpiiriinsä sattuivat, ja lähtöpäivänä tyyppi odotti auton starttaamista turvaistuimessaan yhä itsekseen vilkutellen, kuinka liikuttavaa!
Mekin pakkasimme autoon kaikenlaista aktiviteettia mukaan, oli lautapelejä, ne viisi kirjaa, lehtiä, sekä useampia pihapelejä, mutta oikeastaan ainoa minkä pariin tuli syvennyttyä, oli kirja. Alkuun koin tästäkin hieman stressiä, koska kyllähän nyt mökillä kuuluu pelata lautapelejä ja heittää mölkkyä, mutta toisaalta, miksi ihmeessä? Ovathan tällaiset aktiviteetit toki hauskoja, mutta itse ainakin koin rentoutuvani kaikkein parhaiten, kun sain vain olla, tehdä ruokaa ja istuskella aloillani silloin kun siltä tuntui. Eipähän ainakaan tullut suoritettua!
Ainoa haasteeksi luettava piirre reissussamme oli tosiaan Maran nukkuminen. Poika on nyt tottunut nukahtamaan omaan huoneeseensa sekä yö- että päiväunille, ja selvästikään meidän huoneessamme matkasängyssä nukkuminen ei ihan käynyt hänen pirtaansa.
Matkasängyn verkkojen rapistelun lisäksi erityisen mukavaa oli nojailla kontillaan laitoihin ja huutaa suoraa huutoa – aivan sinne totaaliseen simahtamispisteeseen asti. Nukuttaminen olikin sekä päivä- että yöunien osalta varsinainen prosessi, ja huolimatta liukuvasta nukkumaanmenoajasta, heräsi hän joka ikinen aamu kello 05. Tähän kun ynnää sen, että seuran vuoksi emme itse malttaneet painua unille paljoa ennen puolta yötä, olimme aika saamarin väsyneitä aamuisin. Onneksi saimme mekin sitten yleensä vielä nukutuksi torkut aamupäivästä. Loppua kohti meno tuntui vain yltyvän, mutta syy selvisi kotona: ylös oli puhkeamassa hammas, olisinpa älynnyt antaa sitä Panadolia, jonka olin kuitenkin kaikessa viisaudessani pakannut mukaan.
Ruokaa tuli laitettua joka ikinen päivä, mutta rennolla otteella ja taakkaa jakaen. Yksi keitti perunat, toinen pilkkoi kasvikset ja niin edelleen. Mökillä on ihanaa puuhastella tällaisia asioita aivan kaikessa rauhassa, ja ihaninta oli tietenkin istuutua yhteisen pöydän ääreen joka ilta ennen saunaan menoa. Mökkikuumeeni kasvoi aivan toisiin sfääreihin tämän viikon myötä, kuinka huippua olisi, jos tällainen elämänmeno olisi mahdollista toteuttaa vaikka jokaisen kesäloman ajaksi!
Palju oli tosiaan vuokrattuna lauantaina ja sunnuntaina, ja kakkakatastrofia vältelläksemme otimme aivan viimeisimmän paljuvuoron sunnuntailta, ja voi mitä riemua! Tyyppi läpsytteli vedessä niin, että koko lähitienoo sai osansa ja nauroi katketakseen. Kyllä harmittaa, että vauvauinti katkesi meidän osaltamme koronasulkuun, emmekä sitten katsoneet oikein mielekkääksi palata harrastukseen enää nyt syksyllä. Onneksi uimaan pääsee vauvauinnistakin huolimatta sitten jossain vaiheessa taas.
Mutta mitäs me tosiaan pakkasimmekaan Maralle mukaan:
VAATTEET:
- 1-2 sisävaatekertaa (=housut + paita/body/haalari) PER PÄIVÄ. Jos pyykinpesumahdollisuutta ei ole, kannattaa varata se kaksi vaatekertaa päivään. Itse pakkasin kaikki vaatteet mitä meillä vain oli ja silti jouduimme pyykkäyshommiin. 😀
- 5 yöhaalaria (nämäkin olivat yltä päältä soseessa jo yhden käyttökerran jälkeen)
- Muutamat sukat
- Ohut takki
- Aurinkohattu / pipo
RUOKAILU
- Ruokalappu
- Omat lusikat
- Tuttipullo
- Korvikkeet (3 x 200ml per päivä, eli 21 purkkia yhteensä)
- Syöttötuoli (tuo meidän Ikean Antilop menee ainakin varsin pieneen tilaan, joskin paikan päälläkin olisi syöttötuoli ollut)
- Soseita ja valmispuuroa (mökkiarkea helpottaaksemme menimme valmisruualla koko viikon: 1 purkki liha-kasvisosetta tms. lounaaksi ja päivälliseksi, jälkiruuiksi ja välipaloiksi hedelmä- ja marjasoseita (yht. 3 per päivä), sekä Valion Onni-valmispuuroja – luojan kiitos normipuuro maistuu edelleen näiden makumaailmasta huolimatta)
- Naposteltavaksi maissinaksuja, marjoja, vesimelonia, puurorieskoja.
RUTIINIT:
- Hammasharja ja -tahna
- D-vitamiini
- Kosteuspyyhkeet
- Pyyhe
- Vaippoja
- Sinkkivoide
- Panadol-mikstuura
- Talkkia
- Xylitol-pastillit
- Hydrocortison
NUKKUMINEN:
- Matkasänky
- Petauspatja
- Lakanat
- Unilelu
- Tutteja
- Iltasatukirja
MUUTA:
- Leluja (pakattiin yksi kestokassillinen lempileluja mukaan)
- Rattaat
- Viltti
Mökkiviikko oli siis kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut, enkä epäröisi vastaavaa reissua vauvan kanssa enää lainkaan. Pakkausvinkkinä lienee hyvä listata aamusta iltaan kaikki päivän aikana vauvan kanssa tarvitsemasi asiat, ja kertoa se lomapäivien lukumäärällä toki hieman ekstraa lisäten. Erikseen toki sitten lääkkeet ynnä muut. Ja ehkä tosiaan se kaikkein tärkein: rento mieli tässäkin.
Oletteko reissanneet vauvan kanssa ja miten on sujunut? Vinkkejä matkasänkyyn tottumiseen pitkien aikojen jälkeen?
elamaniaikaa.wordpress.com 