Nykyaikaa ja omia VHS-muisteloitani käsittelevä postaukseni nostatti valtavan nostalgia-aallon, ja päädyinkin muistelemaan oikeastaan kaikkea sitä, mikä oli tunnusomaista omalle lapsuudelleni ja nuoruudelleni. Kävin ala-asteen vuosina 1995-2000, joten seuraavat muistelot ajoittuvat juurikin sinne kultaisen ysärin loppupuolelle. Ai että, ne vasta olivat aikoja ne.
Kuka muistaa näitä (90-luku edition)?:
Kun viikkorahoilla haettiin R-kioskilta Spice Girls-tikkareita, joissa oli purkka sisällä ja tarra mukana.
Kun oman Spice Girls-kokoonpanon kanssa esiinnyttiin koulun kevätjuhlissa.
Kun koulupäivän jälkeen katsottiin telkkarista Marienhofia tai Jyrkiä.
Kun Suosikin Kultaturbo oli vuoden odotetuin julkaisu.
Kun GIRLS-kalenteriin merkittiin geelikynillä kaikki tärkeät menot.
Kun kesäloman päätteeksi käytiin Tiimarissa hartaudella valikoimassa koulutarvikkeita tulevalle lukuvuodelle.
Kun seinällä oleville Leo DiCaprio -julisteille piti antaa hyvänyönsuukko (tai hieman kyseiseen herraan hurahtaneen ystäväni tapauksessa – niille sadoille julisteille ja pikkukuville).
Kun oli parasta päästä huutamaan OMA PISTE KAIKKI PELASTETTU!
Kun antennipipot olivat suurinta huutoa.
Kun Titanic oli niin pitkä elokuva, että se tuli kahdella erillisellä VHS-kasetilla.
Kun koulun diskossa jännitettiin kuka pääsisi tanssimaan hitaita ja kenen kanssa.
Kun viimeisenä hitaana soi joka ikisessä diskossa Toni Braxtonin Unbreak my heart.
Kun roke ja poke oli hauskinta maailmassa.
Kun X-Filesia oli pakko katsoa, vaikka se aiheutti painajaisia moneksi yöksi eteenpäin.
Kun piti kiistellä siitä kumpi on ihanampi, BSB:n Nick vai Brian (itse olin aina team-Brian).
Kun pikkukioskeista ostettiin kymmenellä pennillä merkkareita ja kahdellakymmenellä pennillä vaahtosieniä. Ja tsaukkitaukkeja.
Kun jäätelöauton saapuminen oli viikon paras päivä.
Kun tietokoneella pelaaminen tarkoitti joko miinaharavaa tai pasianssia.
Kun oli siistiä kiinnittää joka paikkaan pieniä värikkäitä tutteja tai trollipeikkoja.
Kun Mr. Presidentin Coco Jamboo oli paras biisi ikinä (ja on muuten vieläkin).
Kun kaikki aika kului tamagotchin hoitamiseen.
Kun kuunneltiin Aquaa, Savage Gardenia, Shania Twainia ja ’NSYNC:iä.
Kun pukeuduttiin lappuhaalareihin ja flanellipaitoihin.
Kun torstaisin koulun jälkeen oli kiire lukemaan uusinta Aku Ankkaa ja juomaan minttu-Vesseliä.
Kun nappiverkkarit olivat ensimmäistä kertaa in.
Kun kalapuikkopäivä koulussa oli parasta ikinä.
Kun Aikakoneen Maki oli ihana.
Kun Europe Housen laavalamppu tai puhallettava nojatuoli oli aivan pakko saada.
Kun ystävien kanssa pelattiin Super Mariota nintendo-ohjain seiniä pitkin lennellen.
Kun pakkasviikkona järjestäjänä oleminen oli koulussa lottovoitto.
Kun koulussa kommunikointi tapahtui kirjevihkolla open silmän välttäessä.
Kun kirjekaverinasi saattoi olla kymmeniä tuikituntemattomia lapsia.
Kun luettiin Neiti Etsiviä ja Babysitter’s Clubia, unohtamatta tietenkään Sweet Valley High’ta.
Kun cooleimmat synttärit pidettiin McDonald’sissa.
Kun Kinder-munista tuli vielä oikeasti kivoja leluja, kuten krokotiileja ja kilpikonnia.
Kun Viennetta-jäätelö oli uusinta uutta ja sitä oli joka kyläpaikassa tarjolla.
Kun joka kerta koulukirjojen päällystäminen kontaktimuovilla meni jotenkin pieleen.
Kun kaulaa koristi karkkikaulakoru ja huulia (liiallinen ja äklömakea) Lipsmackerin huulikiilto.
Kun jojot olivat in.
Kun Lindsay Lohanilla meni vielä hyvin, ja Parent Trap oli paras elokuva ikinä (heti Titanicin jälkeen tietenkin).
Kun toivoit saavasi samanlaisen vaatekaapin kuin Cluelessin Cherillä.
Kun Nintendo Game Boy oli mahtavinta mitä elektroniikan saralla oli koskaan nähty.
Kun oli suuri loukkaus sanoa jollekulle tik tak tik tak viri viri tööt tööt.
Kun kaikki osasivat Macarenan ulkoa.
Kun puhelimiin sai tilattua kökköjä logoja ja pimpelipom-soittoääniä.
Kun koulun jälkeen jäätiin leikkimään tuntikausiksi vuorenvalloitusta.
Kun oli maailman tylsintä joutua viettämään kesälomaa mökillä ilman kavereita.
Kun ensimmäiset meikkikokeilut tehtiin sinisellä Lumenen duo-luomiväripaletilla ja tummanruskealla huulipunalla.
Kun suunnittelit parhaan ystäväsi kanssa muuttavasi isona yhdessä asumaan isoon taloon kuten Onneli ja Anneli.
Kun tarravihko kulki mukanasi kun arvokkain osakesalkku konsanaan.
Kun poikabändejä syntyi kuin sieniä sateella, ja ne olivat kaikki yhtä ihania.
Kun sormuskello oli yhtäkkiä high-fashion.
Kun MTV:ltä tuli vielä pelkkiä musiikkivideoita.
Kun puhelimen saldoraja oli täynnä aina liian aikaisin.
Kun ajattelit, ettet koskaan halua kasvaa aikuiseksi, koska lapsena oli niin kivaa. Ja niin olikin. Kuvassa minä parhaiden ystävieni kanssa vuonna 1998 – olemme edelleen parhaita ystäviä näin 22 vuotta myöhemmin.
elamaniaikaa.wordpress.com 
Usein myös tämän ” tyttököörin ” kera
poikkesimme Hesessä ja sattuipa sellai-
nen kohdalleni ekojen alkaneiden Ruotsin
tuntien jälkeen! Tehtiin ostoksia ja minä
tietenkin hännillä . Myyjä kysyi,,että kukas
maksaa, johon Juulianna: Pappa betalar!
Hyvin oli Ruotsi lähtenyt sujumaan !
Oi näitä aikoja , olitte niin hauskoja!
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuli niin nostalginen olo tästä postauksesta!! Ihana ysäri 😀
TykkääLiked by 1 henkilö