Meidän vappu

Siinäpä se oli, vappu 2020. Monin paikoin sai lukea uutisia siitä, kuinka vappu tulisi tänä vuonna olemaan erilainen, eikä etenkään IL:n ”hyytävä ja ankea kieltovappu” – uutisointi varsinaisesti tunnelmaa ennakkoon kohottanut.

Olemme juhlistaneet vappua joka vuosi ystäväporukalla ja kuohuvaa on tullut nautittua lasillinen jos toinenkin. Viime vappuna toki olin raskaana ja kuohuva vaihtui alkoholittomaan olueen ja muutenkin hieman rauhallisempaan vappuaattoon. Joka tapauksessa, vappu uudenvuoden ja juhannuksen ohella ovat olleet sellaisia juhlapäiviä, joita harvemmin on tullut vietettyä vain kotosalla sohvannurkkaa kuluttaen, ja tänäkin vuonna olin suunnitellut kokoavani ystäviä yhteen vappukemujen merkeissä. No, nämä suunnitelmathan menivät jäihin jo aikaa sitten, ja olosuhteiden sanelemana päädyimme mekin viettämään vapun ihan vain kotona. Ja sepä ei kuulkaas lopulta haitannut lainkaan, keli ei ollut lainkaan niin hyytävä kuin uutisotsikot antoivat odottaa, ja tunnelmakin oli oikein lämpöinen.

Mara ymmärsi välittömästi, mitä serpentiinille kuuluu tehdä – repiä pieneksi silpuksi ja levitellä ympäriinsä, tietenkin.

Olen tässä kuluneiden vuosien aikana opetellut leipomaan yhtä sun toista, mutta munkkien paistaminen on aina arveluttanut. Olen nähnyt vääjäämättömänä lopputuloksena lähinnä maan tasalle palaneen kodin, joten munkit on toistaiseksi tullut hankittua jonkun muun tekemänä. Onneksi päätin tällä kertaa ottaa riskin – sammutuspeitteen välittömässä läheisyydessä tietenkin – ja kokeilla näiden tekemistä itse. Ja eipä se vaikeaa ollutkaan, kiitos digitaalisen lämpömittarin ja onnistuneen taikinan, munkeista tuli oikein hyviä.

Vappuaattona ei tosiaan satanutkaan lumipallon kokoisia rakeita, joten lähdimme reippaasti kävellen viemään pientä munkkilähetystä mummuni palvelutalon ovelle. Google Mapsin mukaan matkaa näytti olevan suuntaansa noin 4 kilometriä, mikä kuulosti ihan kohtuulliselta. Poikkesimme matkalla ruokaostoksille ja tajusimme viimeistään siinä kohtaa, että matka tulisi olemaan reippaasti pidempi kuin olimme luulleet. Raahustimme viimeiset kilometrit syvään huokaillen ja ideaamme kiroten – ja ylämäkeen ainakin 20kg painavia rattaita työntäen (koska olihan se nyt aivan pakko ostaa samalla reissulla myös puutarhalannoitetta ja kalkkia).

Tässä kohtaa alkoi jo hiukan hymy hyytyä, kun vesikellot alkoivat pullistella kantapäissä ja varpaissa. Marakin otti kahdet päiväunet kolmituntisen reissumme aikana, ajatteli varmaan ajan kuluvan siten edes hieman nopeammin.

Viimeinen ylämäki. Pikku reissullemme tuli lopulta matkaa hieman reilu 13 kilometriä. Voin kertoa, että seuraavalla kerralla menemme autolla.

Kovinkaan paljoa meiltä ei vappurekvisiittaa löytynyt, mutta olihan sitä muutamat ilmapallot puhallettava.

Tämä ilmapallo oli kuitenkin vapun hitti numero yksi. Mara tuijottelee tätä haltioituneena tuntikaupalla, siis silloin kun ei retuuta palloa narusta kiinni pitäen ja hysteerisenä nauraen. Ihme että koko pallo on edes ehjä, sen verran kovaa kyytiä se on saanut.

Illalla lämmitettiin pitkästä aikaa sauna, ja olipa ihana löylytellä oikein ajan kanssa ja hiukan panostaa ihonhoitoonkin pitkästä aikaa sen tavan pesun ja rasvaamisen lisäksi. Lumenen koivukuorinta on yksi parhaista löytämistäni markettikuorinnoista. Olen pitänyt huolen, etten osta mikromuovia sisältäviä ihonhoitotuotteita, ja tässä kuorivana ainesosana onkin koivun kaarnaa. Ihana tuoksu ja hiukan viilentävä lopputulos. Latvialainen Mossa on ollut jo pitkään yksi luonnonkosmetiikkalempparini, ja tämä muutaman minuutin Glow Cocktail Mask onkin aika nappi valinta kuorinnan päälle. Body Shopin piparminttukuorinta teki hyvää jaloille tuon masokistisen lenkin jälkeen.

Saunan jälkeen hetki terassilla viilentymistä. Saa nähdä koska uskaltaudun tuonne seuraavaksi, nimittäin tänä aamuna terassin oli vallannut jäätävän kokoinen hämähäkki, joka sittemmin hävisi jonnekin 100% varmuudella aikomuksenaan hyökätä niskaani, kun sitä vähiten odotan. Hämähäkkipelkoiselle tämä asumismuoto ei todellakaan ole se kaikkein suotuisin.

Munkkeja ja simaa. Itse tekemäni munkit katosivat hetkessä, joten onneksi saimme täydennystä anopilta. Nyt alkaa hiljalleen olla munkkikiintiö täynnä, johan niitä onkin tässä syöty muutaman päivän ajan sekä aamupalaksi että ruuan päälle. Ainakaan ei tarvitse pelätä, etteikö tuon kävelylenkkimme aiheuttama energiavaje olisi paikattu jo moninkertaisesti.

Vappupäivänä keli oli hiukan harmaa ja rakot jaloissa tekivät selväksi, että lenkille ei ainakaan lähdettäisi. Koko päivän viettäminen sisällä ahdisti kuitenkin ajatuksena, joten päätimme tarttua jo jonkin aikaa odottaneeseen pihaprojektiin.

Sammalta kasvava nurmikko ja epämääräinen pihakasvusto ovat saaneet odottaa, koska emme ole yksinkertaisesti tienneet mitä tehdä. Minun peukaloni vihreydestä kertonee se, että kuullessani ensi kerran nurmikon ilmaamisesta näin mielessäni jättimäisen ilmastointilaitteen – onneksi sain käsiini tarkempaa tietoa ennen kuin lähdin tuuletinkaupoille.

Onneksi myös lähipiiristä ja naapurustosta löytyy pihanhoidon päälle ymmärtäviä ihmisiä ja pääsimme kuin pääsimmekin alkuun. Siivosimme samaan syssyyn vielä varastomme, johon on tullut tässä kuluneiden kuukausien aikana sullottua kaikenlaista tavaraa pois silmistä. Lopulta tilanne pääsi niin pahaksi, että rattaiden mahduttaminen tavaravuoren keskelle alkoi jo käydä jättitetriksen pelaamisesta. Mutta nyt, siisti varasto ja ainakin hiukan siistimpi piha.

Kaiken kaikkiaan, tämä vappu oli hyvä juuri näin. Olin hereillä kello neljältä aamuyöllä, kuten lukuisina aiempinakin vappuina, nyt tosin vaipanvaihtohommissa. Vappupäivänä ei kivistänyt päätä, ja pääsimme aloittamaan päivän maailman aurinkoisimman energiapakkauksen kanssa peuhaten. Bilehumun sijaan nauroimme katketaksemme, kun seurasimme Maran ilakointia vappupallon kanssa.

Loppujen lopuksi nämä kaksi päivää eivät eronneet normaaleista päivistämme juuri lainkaan, ja on melko ihanaa tajuta, etten juuri nyt olisi muuta kaivannutkaan. Toki tulee vielä aikansa, jolloin kuohuva taas on paikallaan, mutta toistaiseksi näin on hyvä – erittäin hyvä.