Tampere

Synnyin rotvallin reunalle (en sentään kirjaimellisesti) Tampereen keskustaan Juhannuskylään armon vuonna 1988 ja tuolla samaisella postinumeroalueella olen viettänyt elämästäni 28 vuotta. Hetkellisen syrjähypyn tein Tammelan puistokadun tuolle puolen, 33500-alueelle, kunnes palasin vielä muutamaksi vuodeksi juurilleni Jussinkylään. Vauvan ilmoittaessa tulostaan päädyimme kuitenkin tuhansien muiden yhteiskunnan normeja sieluttomasti noudattavien sopuleiden tavoin muuttamaan rivitalonpätkään keskustan laitamille. Täällä periferiassa (lue: 4.5km päässä keskustasta) elely ja postapokalyptisen hiljaisuuden keskellä vaunulenkkeily on antanut mahdollisuuden tarkastella tätä rakasta kotikaupunkiani hieman tarkemmin. Etenkin niitä paikkoja, joihin kaikkein mieluiten menemme, kun täältä jumalan selän takaa joskus keskustan sykkeeseen jalkaudumme (lue: huristamme kymmenessä minuutissa uutta elämäntyyliämme noudatellen farmari-Fordillamme).

Ensinnäkin, Tampere on maailman paras kaupunki siitä syystä, että tamperelaiset ovat rehtiä sakkia – enkä nyt meinaa etteikö täältäkin varmasti kleptomaani poikineen löytyisi – vaan rehtejä hämäläisen ujoon tyyliinsä rakkaudessaan omaa kotikaupunkiaan kohtaan. Tamperelaiselle ainoa oikea kaupunki asua on Tampere, mutta emme julista sitä megafonilla maailman turuilla ja toreilla – se vaan on itsestäänselvyys. Tamperelaisista on olemassa lukuisia stereotypioita, emmehän me muuta tee kuin istu pipat päässä rotvallin reunalla nysseä odottamassa ja kiistelemässä jääkiekosta ja Viistokadusta hampaat Tapolan mustasta värjääntyneenä. Nääs. Itse asiassa en ole koko elämäni aikana juurikaan kuullut tamperelaisten käyttävän sanoja nysse tai nääs, niitä kuulee ainoastaan kaupunkiimme epätoivoisesti integroitumista yrittävien junantuomien naapurikuntalaisten suusta.

Toimikoon tämä kirjoitelma sekä tribuuttina rakkaalle kotikaupungilleni että mahdollisesti vinkkiluontoisena postauksena täällä vieraileville ihmisille. Särkänniemi, Pyynikin näkötorni, Tuomiokirkko, Torni-hotellin Moro Sky Bar ynnä muut lienevät tässä listassa itsestäänselvyyksiä, joten keskitynkin tässä hieman vähemmän julkisuutta nauttiviin kohteisiin, toki muutama klassikko on pakko mainita.

1.Tammelantori

Kiivasta debattia käytäneen tälläkin hetkellä Aamulehden yleisönosastolla siitä, tulisiko Pinninkadun varressa olevat autopaikat säilyttää. Tähän en ota nyt kantaa, mutta Tammelantorin merkitystä tamperelaisuuden ytimessä tuskin voi tarpeeksi korostaa. Olen myynyt torilla yhden kesän muikkuja ja viettänyt lukemattomia kesiä ihan vain asiakkaana tunnelmaa haistellen. Tammelantorilla porskuttaa edelleen lukuisat varmaankin lähes alkuperäiset kioskit ja ilokseni sitä värittää nykyään myös varsin kansainvälinen tunnelma thaimaalaisine, vietnamilaisine ja brasilialaisine ruokakojuineen. Kesälauantai torilla on erityisen hyvä aika päästä sisään aitoon tamperelaiseen ärränpärinään. Mökillematkaajat poikkeavat hakemaan siiklinsä ja mansikkansa, ja torin vakiokävijät päivittävät kuulumisiansa Kahvikeitaassa ja tilaavat menopaluun mustaa Tapolan grilliltä. Tammelantori on minulle, kuten monelle muullekin tamperelaiselle, äärimmäisen rakas ja ennen kaikkea kotoisa paikka. Ainoa oikea tori Tampereella.

2.Kauppahalli (Hallituskatu 10)

Talvinen vastine torille. Les 4 Saisons ja maailman paras kalakeitto, Nygrenin kalatiskin jono jouluaatonaattona (ainakin yhtenä vuonna jonoa oli niin paljon, että vuoronumeroista oli järjestettynä youtube-liveseuranta, jotta asiakkaat saivat muutkin ostoksensa tehtyä) ja tietenkin tuoreet vihannekset, lihat, bratwurstikoju ja ennenkaikkea mieheni rakastama pyörykkäbaari. Kauppahalli on vanhojen juhlamokka-ja-viineri-patujen lisäksi enenevissä määrin myös nuoremman tamperelaisväestön suosiossa ja nykymenoon sopien sieltä saakin myös hampurilaisia, sushia ja juustoja viinillä ryyditettynä (MIKSI tämä aukesi vasta kun sain lapsen ja muutin tänne periferiaan?!).

3.Culinaria keittiöelämää (Aleksis Kiven katu 13)

Vietimme mieheni kanssa häämatkamme Italiassa Milanosta Roomaan Fiat 500:lla kaasutellen ja rakkaus italialaista ruokaa kohtaan on roihunnut tuolta saakka täydellä liekillä. Olimmekin kuin lapset jouluaattona, kun löysimme tämän putiikin Aleksis Kiven kadulta. Tuotteet tuodaan Italiasta myyjän itsensä käsintekemien valintojen perusteella, ja asiantuntevaa palvelua saa aina oikeanlaisten 00-jauhojen valinnasta kapristen säilytykseen. Culinariaan kannattaakin mennä ainoastaan palkkapäivänä, koska sieltä tekee mieli ostaa ihan kaikki. Lisäksi erinomainen gluteenittomien pastojen valikoima ansaitsee erityismaininnan. Joissakin kivijalkakaupoissa vierailu saa aikaan mielettömän lämmöntunteen sydänalaan, ja tämä nimenomainen putiikki on ehdottomasti sen suhteen yksi Tampereen helmistä. Paras tapa viettää lauantaita onkin hakea ensin lihat ja vihannekset kauppahallista ja sen jälkeen paneutua saapasmaata rakastavan omistajan neuvojen mukaisesti lisukkeisiin Culinariassa.

4.Keskustorin nakkifakiiri (Keskustori)

Ilmastonmuutoksesta huolimatta on aivan pakko hehkuttaa tätä konstailematonta nakkimakkaraa tarjoavaa kioskia Keskustorilla. Lihajalosteen höyrymakkara sinapilla ja ketsupilla, kiitos.

5.Ojakadun vohvelikahvila (Ojakatu 2)

Vohvelikahviloita on Tampereella nykyisin useampia, mutta tämä Tampereen pienimmässä kivitalossa sijaitseva kahvila on minulle se ainoa oikea. Jäätelövohveli on klassikko, mutta myös suolaisen nälkään tarkoitettujen vohveleiden valikoima on laaja. Ennen soolokakuttelu-neuroosiani kävin usein yksinkin vohvelikahvilassa ala-asteella odotellessani liian jännittyneenä illalla järjestettävän diskon alkamista, ja aikaa kuluttaakseni poljin ensin pyörällä muutamia kierroksia koskipuiston ympäristössä ja sitten istahdin jäätelöllä, nougatkastikkeella ja strösseleillä päällystetyn vohvelin ääreen. Nykyään minulla olisi tällaiseen toimintaan edelleen jonkinasteinen kynnys, mutta onnekseni nykyillanviettoihin valmistautuminen on hieman erilaista, eikä polkupyörääkään enää ole.

6.Alanya Market (Puutarhakatu 14)

Rakastan etnisissä kaupoissa käymistä ja näitäkin Tampereelta löytyy rutkasti. Alanya Market lienee kuitenkin suosikkini valikoimansa puolesta. Tuoretta lihaa (mm. lammasta), erilaisia juustoja, kastikkeita, mausteita, pähkinöitä ja idän herkkuja erittäin edullisin hinnoin. Viimeksi tällä viikolla poikkesimme täällä ja matkaan tarttui halvaa, turkkilaisia konvehteja, paria erilaista tulista kastiketta, viininlehtiä, hummusta ja se kaikkein paras: maailman herkullisimmat tuoreet baklavat kävelymatkan aikana nautittuna.

7.GIDE- lahja- ja sisustustavarakauppa (Tullintori)

Rakastan sisustusputiikkeja. Tullintori on aikoinaan ollut melkoisen vetovoimainen ostoskeskus Tampereella ja viime vuodet olen toistuvasti harmitellut sitä, kuinka sieltä on hävinnyt putiikki toisensa perään ja on tuntunut, että kyseinen paikka on kärsinyt vetovoimansa puolesta erittäin paljon ja täyttynytkin lähinnä lounasseurueista jo jonkin aikaa. Pitkään Tullintorilla ei tuntunut olevan muuta kuin ne iänikuiset Tokmanni ja Seppälä, molemmat jo aikoja sitten nekin lopettaneet, eikä uusia yrittäjiä varmastikaan ole houkutellut autiotuvan ostoskeskuksen maine. Sijaintinsa puolesta Tullintori on kuitenkin tulevaisuudessakin erittäin keskeisellä paikalla rautatieasema, runsas lähellä sijaitsevien hotellien määrä ja Kansiareena huomioiden, joten tämänkaltaiset putiikit ovat enemmän kuin tervetulleita niin omastani kuin varmasti turistienkin puolesta.

8. BABA’S KITCHEN (Tullintori)

Toinen paikka, joka saa minut nykyisin varta vasten lähtemään Tullintorille. Herkullisia dönereitä lautas-, leipä- ja rullamuodossa sekä meze-annoksia, joista lähtee isompikin nälkä. Etenkin halloumi-meze-annos on mainittava omana suosikkinani, mieheni puolestaan vannoo nautadönerin nimeen. Vastaavaa ruokaa ei Tampereelta mielestäni oikein saa, ja vaikka tavan kumiselle pitakebabillekin on paikkansa, niin onhan tämä nyt aitoa kamaa siihen nähden.

Näiden kahden lisäksi Tullintorin Sukkamyymälä vaikutti alkujaan hieman kyseenalaiselta putiikilta (kuinka montaa eri sukkalajia muka nyt voi yhteen putiikkiin mahtua?), mutta nyt siellä muutamaan otteeseen vierailtuani suosittelen sitäkin. Sukkien lisäksi kyseinen putiikki nimittäin jälleenmyy kotimaisia brändejä kuten Nanso, Ratia, Finnwear, Pikkuset ja Nosh. Kannattaa pistäytyä sielläkin.

Neljäs maininnan arvoinen paikka Tullintorilla on Viialan kotileipomo, josta erityistä suitsutusta kohdalleen ansaitsee nakkipiirakka. Taikinakuoressa nakkeja, päälle ketsuppi ja sinappi. En ollut minkään valtakunnan nakkipiirakoista aiemmin kuullutkaan, kunnes viialalaista syntyperää oleva mieheni johdatti minut tämän herkun äärelle. Nakkipiirakoita myydään muuallakin, mutta mieheni mukaan aito oikea nakkipiirakka ostetaan Viialan kotileipomosta.

Viidennen maininnan Tullintorilla ansaitsee East Asia Mart, joka tarjoilee puolestaan itä-aasialaisia tuotteita. Tuoretiskistä on haettu lounas jos toinenkin, herkullinen hong kong bun, nuudelit, kimchit ja dumplingit edulliseen hintaan ja tietenkin kaikki autenttiset mausteet, riisit ja muut tuotteet, joista saisi tavan kaupassa pulittaa huomattavasti enemmän rahaa.

Toivon todella, että Tullintori onnistuu jatkossakin houkuttelemaan kattonsa alle vastaavia pienyrittäjiä ja saisi palautettua asemansa oikeana tamperelaisena ostoskeskuksena, eikä ainoastaan ohikulkumatkalaisten ja lounastajien pistäytymispaikkana. Onkin ollut ilo havaita, että viime aikoina aiemmin varsin autioituneilla käytävillä on näkynyt aiempaa enemmän väkeä.

9.Vihkokauppa (Hämeenpuisto 31)

Jos rakastat kalentereita, listoja, vihkoja, tarroja, bujoilua.. suuntaa tänne! Sympaattinen pieni putiikki täynnä mitä ihanampia vihkoja ja kaikenlaisia hyödyllisiä härpäkkeitä oman luovuutensa toteuttamiseksi. Täälläkin tosin valinnanvaikeus iskee helposti, eli varaudu selailemaan valikoimaa hetki jos toinenkin – jalkaa lattiaan naputtelevan aviomiehen kanssa tämä ei ehkä ole se paras paikka poiketa.

10.Gastropubit

Jos mielit hyvää olutvalikoimaa, kenties bistrotyyppistä pikkupurtavaa ja haluat kuulla mitä keskustelukumppanisi puhuu jytämusiikin tahtiin tamppaamisen sijaan, suosittelen suuntaamaan johonkin Tampereen lukuisista gastropubeista. Näitä ovat Tuulensuu, Nordic, Soho, Rillinki, Deli 1909, Inez, Kievari Kahdet Kasvot, Kaleva ja Boteco. Rillinki toimii näistä lähinnä kesäisin terassina, Deli 1909 profiloituu juomapuoleltaan lähinnä loistavaksi viinibaariksi (ruokalistaa en ole testannut, mutta nyt sitä selattuani pitääkin tehdä se pikimiten), Inezissä puolestaan nauttii herkullisten drinkkien ohessa mahtavista tapasannoksista, joita kannattaa ottaa kerralla useampi ja jakaa kaverin kanssa. Kalevassa ja Botecossa en ole käynyt. Sohoa suosittelen erityisesti jalkapallon ja hampurilaisten ystäville.

11. Konditoria Mari (Ahotie 34, Nekala)

Oli aivan pakko lähteä kertaalleen vielä muokkaamaan tätä tekstiä, kun tajusin Marista aamupalatarpeita hakiessani, etten maininnut tätä Tampereen parasta konditoriaa lainkaan listauksessani. Nekalan helmi, melko huomaamaton sijainti, mutta paikan tunnistaa yleensä lounasaikaan ulos asti kiemurtelevasta jonosta ja täydestä parkkipaikasta (johon kuitenkin yleensä aina mahtuu vielä sen oman autonsa kanssa). Leipäkuoresta tarjoiltu päivän keitto ja salaatit, useampi vaihtoehto täytettyjä patonkeja hintaan 4.5 e, lihapasteijat, jättimäiset pullat ja munkit 2-4 e hintaan ja jotain sellaista välitöntä ja rehellistä entisajan leipomotunnelmaa. Etenkin suosittelen Penan kätköä (laihduttajan unelmaa, eli uppopaistettua nakkicroissanttia) ja mustikka-vaniljamunkkia, joka tuntuu olevan kenties konditorian suosituin tuote.

12. Rauhaniemen kansankylpylä (Rauhaniementie 24)

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä. Jos Tammelantori on toreista se ainoa oikea valinta, niin Rauhaniemi on Tampereen rannoista ja avanto-/saunapaikoista se place to be. 90 astetta alaspäin viettävällä kalliolla kesäisin istuskellen saa persiinsä puuduksiin nanosekunnissa ja saunassa saa välillä istua etupylly-takapylly-meiningillä vanhan liiton saunojien heittäessä tiukkaakin tiukempia löylyjä kiukaalle – mutta silti. Saunassa istutaan saunapipat päässä ulkoilman celsiusasteisiin katsomatta kesästä talveen ja tamperelainen ärrä pärisee talvisin avannon kylmyydessä. Grilli on kesät talvet kuumana omia makkaroita varten (Lihajalosteen Ärjyripa, tuo makkaroiden mersu) ja kesäisin kioskilta saa yhtä jos toista ravinnokseen nälän yllättäessä. Lapsiperheiden suosiossa on etenkin matalampi hiekkarantapuoli, jossa takapuoli kestää pidempäänkin istuskelua.

Tampereella tehdään ja paljon, joka paikka on täynnä rakennustyömaita ja muuttuneita liikennejärjestelyitä, mutta minä rakastan tätä. Tätä kaupunkia ja sitä että täällä nähdään pitkälle tulevaisuuteen. Seuraan suurella mielenkiinnolla kaupungin muutosta ja huvittuneena edelleen ratikkakeskustelussa junnaavien dinosaurusten jurnutusta yleisönosastoilla. Suurin osa mainitsemistani yrityksistä sijaitsee ainakin osittain kuuluisan ratikkatyömaan hujakoilla, mutta itse en ole kertaakaan jättänyt näissä visiteeraamatta tämän vuoksi. Kaupunki on pullollaan tilavia parkkihalleja ja mikäli et ole yksityisautoileva ilmastonpilaaja kuten minä, niin pelipaikoille pääsee hyvin kätevästi myös julkisilla – jatkossa vielä näppärämmin. Kivijalkayrittäminen on kuitenkin nykyajan nettikauppa-aikakaudella melkoinen riski, joten halusin nostaa nämä mainitsemani putiikit esille siksikin, että joku löytäisi kenties jotakin uutta ja pistäytymisen arvoista.